Skip to content

Hieman tilastoista liittyen artikkeliin ”Osa maahanmuuttajista halveksii suomalaista naista”

22.06.2010

Kun artikkelini ” Osa maahanmuuttajista halveksii suomalaista naista” kommentissa tulivat esille tilastot, niin ajattelin niihin liittyen hieman kirjoittaa. Alla oleva tilasto on ulkomaalaisten tekemistä rikoksista Suomessa ja linkin katsaus sivuaa myös informatiivisesti aihetta. Ne ovat karua, mutta valaisevaa luettavaa niille jotka kuvittelevat turhan optimisesti maahanmuuton ongelmista. Tilastotieto on omalla tavallaan vakuuttavaa, mutta vastaaviin surullisiin johtopäätöksiin pääsee myös jos tietää ja osaa tunnistaa tiettyjä mekanismeja, sekä piirteitä liittyen monikulttuurisuuteen. Näitä tekijöitä ovat mm. kulttuurierot, Suomeen maahanmuutavien yksilöiden tietyt odotettavissa olevat piirteet ja käyttäytymistavat, sekä muiden monikulttuurisuudesta kärsivien maiden varoittavista esimerkeistä. Mielestäni suomalaiset osaavat hyvin päätellä asioita ”perusjärkevästi” ilmankin joskus auktoriteettimaisia virallisia tilastoja.

Kommentoija ”L”:lle voisin sanoa: tervetuloa todellisuuteen! Toivottavasti et turhan negatiivisen orientoitumisesi maahanmuuttoa kriittisesti tarkastelevia ihmisiä kohtaan anna hämärtää asian tarkasteluasi.

http://www.optula.om.fi/uploads/3jiava_1.pdf

Lisää näitä huolestuttavia tilastoja löytyy kohtuullisen helposti Internetistä. Suosittelen myös tarkastelemaan millaisia tilastoja löytyy koskien Ruotsin maahanmuutoa. Niissä voi hyvinkin näkyä Suomen tulevaisuus, mikäli asiat jatkavat samaa rataa kuin nyt. Toivottavasti ei, eikä se ole vain toivon asia.

Osa maahanmuuttajista halveksii suomalaista naista

21.06.2010

Tasapuolisuuden(kin) hengessä tämä artikkeli koskee sitä kuinka osa maahanmuuttajista suhtautuu halveksuvasti suomalaista naista kohtaan. Naisten halveksunnan takana on samoja mekanismeja kuin suomalaisen miehenkin halveksunnan takana. Kulttuurierot, yksilöiden kykenemättömyys ja haluttomuus toimia uudessa kulttuuriympäristössä ym. tekijöitä.

Useissa maissa mistä maahanmuuttajia tulee Suomeen on uskonnolla erilainen asema yhteiskunnallisesti kuin meillä täällä Suomessa. Näistä enemmän uskonnollisista ympäristöistä tulevat maahanmuuttajat sitten suhtautuvat halveksuen länsimaalaiseen, tietyltä osin kevytmielisempiin toimintamalleihin. Vaikka onneksi Suomi ei ole pahimpia irstailuhenkisiä länsimaisia kulttuuriympäristöjä, on täällä meillä kuitenkin huomattavasti vapaampi ilmapiiri mm. seksuaalisuuteen liittyvien tekijöiden kanssa mitä useissa maissa mistä Suomeen tulee maahanmuuttajia. Maahanmuuttajanaisten keskuudessa länsimaalaisen naisen sosiaalisseksuaalinen käytös voi usein näyttäytyä halveksuttavana, kuten maahanmuuttaja naisten keskuudessa heidän kotimaassaan näyttäyisi kevytkenkäisesti käyttäytyvä nainen (tosin silloin tämä nainen olisi siellä todnäk.  prostituoitu). Siispä joidenkin – ehkä kevytkenkäisimpien – suomalaisten naisten käytös seksuaalissosiaalisesti on sellaista joka ei nauti arvostusta maahanmuutajanaisten keskuudessa.

Erottelin tässä maahanmuuttajanaiset koska maahanmuuttajamiehet tuovat suomalaisen naisen halveksuntaan vielä lisäpiirteitä suuntaamalla tietynlaista toimintaa heitä kohtaan. Kun maahanmuuttajamies tulee kulttuuriympäristöön missä on erilaista ja vapaampaa miehen ja naisen kanssakäymistä kuin hänen lähtökulttuurissaan tämä aiheuttaa sen että maahanmuuttajamies näkee naiskuvansa aiemman kulttuuriympäristönsä mukaisesti. Suomalaisen naisen seksuaalissosiaalinen käytös on jokseenkin kaukana maahanmuuttajamiehen naiskuvasta, jota voisi lyhyesti kuvata konservatiiviseksi käsitykseksi naisesta kodin (myös savi- tai lantamaja lasketaan tällaiseksi) ja lasten hoivaajana (useissa tapauksissa, siis kulttuuriympäristöissä, tietyn uskonnollisuuden kautta tulleiden vaikutusten piirissä). Näin sitten millaista asennetta (halveksuvaa) ja käytöstä (epäarvostavaa, epäkunnioittavaa) suomalainen nainen joutuu kokemaan maahanmuuttajamiesten suunnalta ei ole samaa mitä maahanmuuttajamies toteuttaa oman maansa tai elämisympäristönsä naisia kohtaan. Nämä naiset ovat maahanmuuttajamiehellä sellaisia joita voi kohdella arvostavasti (maahanmuuttajamiehen kriteereillä ja nämä voivat hyvinkin poiketa meidän tavoistamme). Suomalainen kevytkenkäinen nainen voi olla maahanmuuttajamiesten mielikuvissa tavallaan jonkinlainen prostituoidun ja tavallisen naisen hybridi, joka ei ansaitse sellaista arvostusta ja käytöstä kuin nainen joka vastaa paremmin naiskuvaa. Yksinkertaisuudessaa maahanmuuttajat voivat vielä yleistää tämän koskemaan kaikkia naisia kulttuuriympäristössä, kuten Suomessa.

Suomessa onkin törmätty tämän ilmiön sivuvaikutukseen mm. raiskauksien muodossa. Osa raiskaustapauksista on osaltaan motivoituneet kulttuurieroilla, mutta se ei todellakaan ole mikään lieventävä asia(tämän lisäksi maahanmuuttaja eivät ole välttämättä mitään ”mallikansalaisia” lähtömaassaankaan, joten heidän väkivalta- ja/tai raiskausteot ovat motivoituneita raadollisimmista syistä). Olen pitänyt aina iljettävä sitä miten suomalainen media voi vähätellä näitä rikoksia vetoamalla kulttuurieroihin. Onko meidän vastuulla täällä kotimaassamme se, että jotkut eivät ymmärrä/halua/kykene toimia kuten täällä kuuluu? Naurettavaa.

Eräs ihastuttavimmista olennoista maan päällä on omanarvonsa tiedostava, juurensa tunteva itsestään ja kansastaan ylpeä oleva suoraselkäisesti seisova suomalainen nainen. Suomalainen nainen ansaitsee aivan jotakin muuta kuin halveksuntaa ja epäkunnioittavaa käytöstä ulkopuolisten taholta. Se että suomalainen nainen joutuu kohtaamaan tällaista kotimaassaan on järkyttävää ja uskomatonta. Jokainen kyynel minkä suomalainen nainen joutuu vuodattamaan henkisesti ja/tai fyysisesti loukattuna on liikaa. Jokainen karmea väkivallan ja häväistyksen teko minkä kohteeksi raiskauksen muodossa suomalainen nainen joutuu elämisympäristössään on riittävä syy oikeuttamaan useanlaisia tekoja ettei sellaista enää tapahtuisi.

Tulkoon suomalainen nainen saamaan kotimaassaan sen arvostuksen, sekä kunnioituksen, ihmisten mielissä ja teoissa mikä hänellä kuuluu. Olkoon hän arvostettava ja kunnioitettava!

Osa maahanmuuttajista halveksii suomalaista miestä

16.06.2010

Tämän artikkelin otsikon väitteen ja tiedon perustelen isolta osalta kulttuurieroilla, mutta myös muihin yksilöiden  asenteisiin vaikuttavilla tekijöillä. Perustan asiaa myöskin kokemuksellisesti omiin havaintoihini elämisympärisössäni ja lukemaani, katsomaani, sekä keskusteluihin.

Iso osa maahanmuuttajista – ne ongelmallisimmat ja vahingollisemmat Suomelle ja suomalaisille – tulee kulttuuriympäristöistä joissa on paljon eriäviä arvoja, asenteita, tapoja ym. mitä meillä täällä Suomessa. Nämä arvot ym. tietysti heijastuvat sitten ykislöihin jotka tulevat tänne maahanmuuttajina ja nämä yksilöt heijastelevat arvoja ym. sitten toiminallaan maahanmuuton kohteena olevassa elämisympäristössä. Tällä on väistämättä vaikutuksia isäntäkulttuurin piirissä elävään kantaväestöön ja valitettavasti vaikutukset ovat huonoja.

Maahanmuuttjien kulttuurillinen sopeutuminen on huonosti onnistuvaa, saati sitten muu yhteiskunnallinen integraatio (käytännössä mahdotonta). Useat kulttuurit mistä maahanmuuttajia tulee ovat vielä sellaisia, jotka vaikutuksillaan vaikeuttavat isäntäkulttuuriin sopeutumista (vrt. norjalainen Suomessa – somalialainen Suomessa). Myös rodulliset tekijät vaikuttavat sopeutumiseen mm. identiteetin, yhteenkuuluvudeen ym. kannalta. Se millaisia yksilöt ovat vaikuttaa myös asiaan. Useimmiten maahanmuuttajat eivät ole mitään omaan maansa ”kermaa”, josko edes ”mämmiä”, joten yksilötason vaikuttimet ovat lähinnä negatiivisia tässä yhtedessä.

Mutta alustuksen jälkeen itse asiaan. Useille maahanmuuttajille suomalainen mies on halveksunnan kohde. Niissä kulttuuriympäristöissä mistä maahanmuuttajat ovat miehen ihannemalli on eri mikä täällä. Esim. Mies on usein perheenpää ja nainen on alempiarvoinen, tosin naisella voi olla paljon sananvaltaa kotiympäristössä näin mm. Afrikan ulkopuolisissa islamistisissa yhteiskunnissa. Muutenkin näissä yhteiskunnissa on enemmän maskuliiniset arvot ja ihanteet voimissaan, kuin meillä täällä Suomessa (Suomessa suuntaus on ollut maskuliinisista arvoista ja tavoista feminiinisiin päin useina vuosikymmeninä. Se onko se hyvä suuntaus ja mitkä tekijät vaikuttavat asian tilaan on toisen jutun aihe). Näissä yhteiskunnissa mies ei ole miehen ja naisen tasa-arvoa kannattava moderni tunteistaan avoimesti puhuva koti-isä. Miehen ihanne ei ole feminiininen mies joka keskustelee asioista kuin nainen, hakee ratkaisuja sovittelulla käyttämättä maskuliinisuuttaan edukseen suhteessa naisiin. Näissä ympäristöissä mies ei pelaa naisten asettamilla säännöillä, amputoi itseltään maskuliinisuutta. Näissä ympärisöissä nainen ei samalla tavalla rietastele miesten kustannuksella ym. Esimerkkejä löytyy monia. Tällaisesta ympäristöstä tullut henkilö – varsinkin mies – helposti halveksuu suomalaista miestä. Suomalainen mies edustaa jotakin sellaista mikä heidän ympäristössään ei ole arvostettu, ei nauti sosiaalista kunnioitusta ym. Suomalainen mies ”antaa” heidän mielestään alempiarvoisten, kuten naisten, tehdä negatiivisia asioita itselleen, sekä sosiaalisessa ympäristössä mitkä eivät käy laatuun heidän kulttuurissa. Näin suomalainen mies näyttäytyy heidän silmissään heikkona, naisellisena, halveksuttavana. Suomalainen mies on heidän silmissään naisellisia ominaisuuksia omaava, vähän niinkuin homoseksuaalin tapainen.

Asetelma on kiero. Ne arvot mitä täällä meillä ihmiset edustavat ovat suotavia, kannatettavia – kannatettuja – ovat muualla toisessa asemassa. Siinä missä suomalainen mies täällä on moderni mies, tasa-arvoinen, suvaitsevainen, yhä enemmän epämaskuliinen ja se on suotavaa, hyvää ja arvostettua, toisaalla hän on käytännössä päinvastaista. Ei tässä mitään, toisaalla asiat ovat toisin ja niin voikin olla ja jopa pitääkin olla. Ongelma on siinä, että omassa maassaan ei pitäisi joutua halveksunnan kohteeksi oman maansa tavoista. Se on järjetöntä. Todella kieroa on vielä se, että jos omassa maassaan joutuu halveksunnan kohteeksi niin siinä maassa kuuluu sietää tätä ja pyrkiä ”järkeviin” ja ”rakentaviin” ratkaisuihin tässä tilanteessa, niin nämä ”järkevät” ym. ratkaisut ovat sellaisia mitkä vain lisäävät halveksuntaa. Voi että.

Ongelma on väistämätön kun on tultu tilanteeseen missä se on mahdollinen syntyä, eli monilulttuurisuusutopiaan käytännössä. Mutta kysynkin oikeudenmukaisuuden hengessä; kummalla on vastuu toimistaan, tapojensa muuttamisesta, maahanmuuttajalla vai kohdemaan kansalaisella?

Edelllä mainittu kuvio on tuollaisenakin paha, mutta vinksahtaneen, järjenvastaisen siitä tekee se että halveksuttavat tarjoavat omasta selkänahastaan halveksujille hyvän materiaalisen elintason suhteessa lähtömaahansa. Nämä tuulipuvuissa kulkevat homoja ym. suvaitsevat roskia kierrättävät feminiiniset koti-isät lutterilaisessa työhengessä heräävät useana aamuna töihin hankkimaan näille halveksujille korkeaa sosiaaliturvaa joka houkuttelee yhä vaan enemmän lisää halveksujia ”lähisukulaisten” muodossa. Kaikki tämä pitää suvaita, varoa kieltään ettei sano mitään väärää, ettei sano mitään rasistista. Pitää olla iloinen kaikesta tästä maahanmuutosta ja monikulttuurisuuden rikkaudesta.

Ei ole oikeastaan ihmekkään että suomalaista miestä halveksutaan, koska ne jotka halveksuvat ovat sisäpiirissä hyötymässä näistä ”höynäytettävistä”, heikoista miehen varjoista (halveksujien mielestä) jotka antavat hyväksikäyttää itseään. Ja heitä hyväksikäyttäviä riittää jos siihen on vain mahdollisuus ja meidän ”korkeammat”, kehittyneemmät ihanteet, tavat ja yhteiskuntarakenteet antavat siihen mahdollisuuden. Niitä kuitenkin käytetään väärin, niin henkisellä kuin materiaalisella tasollakin. Kun ne ovat olemassa niitä varten jotka  siihen oman osansa antaessaan tuntevat yhteisöllisyyttä kuten myös silloin kun he  saavat sieltä tarvitsemansa.  Nämä asiat ovat  niitä varten jotka jakavat samoja arvoja, tapoja ja kulttuurin. Ovat samankaltaisia. Kaikki tämä on niitä varten jotka osaavat arvostaa, niitä kunnioittaa.

Kuinka kauan suomalainen mies aikoo tällaista sietää? Hänen ei koskaan olisi tarvinnut tehdä niin. Niin vain on että kaikki eivät osaa antaa moniulotteista arvoa suomalaiselle miehelle mikä hänelle kuuluisi. Asian näin ollessa suomalaisen miehen ei tarvitse olla näitä ihmisiä kohtaan samanlainen kuin niitä kohtaan jotka antavat arvoa.

Jos suomalainen mies antaa itsensä feminisoitua liikaa mm. kaikenlaisen propagandan, mielikuvapakkosyötön seuraksena hän asettaa itsensä, lähimmäisensä, kotimaansa tuhonpartaalle. Suomalaisen miehen on aika olla tänä päivänä jälleen mies ja puolustaa kaikkea sitä mitä hän pitää arvokkaana ja hyvänä, kuten hän on onnistuneesti tehnyt historiassakin. Suomalaisen miehen ei pidä koskaan tylsistyttää miekkaansa, vaan pitää se kunnossa käyttöön jos tarve vaatii. Ja nyt se vaatii.

Jälleen propagandaa YLE:n uutisissa (28.05.2010)

01.06.2010

Viime viikon perjantaina uutisissa tuli jälleen malliesimerkki uutisoinnista jonka tarkoitus on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Onhan itsestäänselvää että maahanmuutto/monikulttuurisuus asioissa media, mm. uutiset, eivät pyrikään objektiiviseen asioiden kuvaamiseen vaan vaikuttamaan mielipiteisiin. Tämä artikkelini on analyysi uutisista.

Uutisen pääajatus oli että YLE:n teettämän kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista vastustaa ulkomaalaisten houkuttelemista Suomeen (hyvä näin, onneksi suomalaiset vielä jokseenkin ymmärtävät omaa parastaan kaikista yrityksistä huolimatta). Uutisointi jatkuu, että kuitenkin Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) mukaan Suomeen on pakko saada työvoimaa muuten ei pärjätä, koska lähes joka alalla törmätään työvoimapulaan. Sitten näytetään kuvaa ja haastattelun pätkä ahkerasti hampurilaisia vääntävästä filippiiniläseistä työläisestä. Väliin EK:n ”asiantuntija” heittää tutut jutut työvoimapulasta ja siitä kuinka työvoimapula johtuu osaltaan siitä että suomalaiset eivät halua muuttaa pääkaupunkiseudulle työn perässä ja että joskus suomalainen valitsee mielummin sosiaaliturvan työn tekemisen sijasta.

Analyysiani: Uutisen perusajatus on työvoimapula. Työvoimapulasta on meitä suomalaisia peloteltu jo jonkin aikaa. Lähempänä totuutta olemme jos huomaamme että työvoimapula on – ja tulee olemaan – vain alakohtaista. On muistettava että ”työvoimapulan” rinnalla Suomen eräs suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista on työttömyys. Kuulostaa ristiriitaiselta. Joidenkin yhteiskunnassamme vaikuttavien tahojen mielestä lääke työvoimapulaan ovat ulkomaalaiset. Oikeammin kuitenkin olisi jos mm. lukutaidottomien ulkomaalaisten hommaaminen huonolla onnistumisprosentilla työvoimaksi lopetettaisiin ja sen sijaan panostettaisiin suomalaisten perustaidot omaavien työttömien uudelleen kouluttamiseen ja työllistämiseem (tällöin mm. vältyttäisiin kulttuurieroista johtuvista ongelmista. Puhumattakaan kaikista muista negatiivisista lieveilmiöistä mitä maahanmuutosta tulee seuraamaan.). Siinä missä avoimista ovista Suomeen tulee muutama ahkera kiinalainen (tai filippiiniläinen) niin samoista ovista Suomeen vyöryy elintasopakolaisia, rikollisia ja työtäkarttavia maahanmuuttajia mm. Afrikasta.

Tarkastellaan alakohtaista työvoimapulaa suomalaisten työntekijöiden, opiskelijoiden ja työttömien kannalta. Mitä edellä mainituille ryhmille seuraa mahdollisesta jonkin asteisesta työvoimapulasta? Tilanne tarkoittaa sitä että näillä ihmisillä on hyvä mahdollisuus päästä töihin ja vieläpä paremmilla ehdoilla, kuten palkalla. Kyllä voittoa tekevät yritykset maksavat enemmän palkkaa työntekijöille jotta he tulevat tekemään yritykselle rahaa. Työntekijän ei tarvitse välttämättä muuttaa työn perässä pois asuinpaikkakunnaltaa, perheensä ja tuttavien luota, koska työtä on tarjolla myös kotipaikalla. Jos taas työntekijä haluaa lähteä esim. pääkaupunkiseudulle hän saa hyvässä työtilanteessa ansaitsemansa korvauksen työstään. Hän voi valita. Jos on työttömyyttä, eli isot työläisreservit, on TYÖNANTAJAN markkinat. Jos taas on työvoimapula tai sen suuntaista on TYÖNTEKIJÄN markkinat. Suomen työläisten, työttömien ja opiskelijoiden olisi hyvä ymmrtää tämä ja tämä maahanmuuttokontekstissa. Enemmän ja vähemmän suuria voittoja tekevät yritykset kyllä pärjäävät jos joutuvat vähän enemmän maksamaan palkaa ym. työntekijän etuuksia. Mutta totta kai he haluavat pitää kustannukset mahdollisimman alhaalla. Miltä kuulostaa jos nyt opiskelet vaikka ravintola-alaa ja tiedät että kun valmistut on hyvä työllisyystilanne ja voi valita työnantajasi, kilpailuttaa itseäsi. Kun esim. nyt useilla aloilla sinun pitää tehdä ilmaista työtä (harjoittelua, työvoimatoimiston työllistämiskeinoja ym.) saadaksesi epävarman mahdollisuuden tehdä pätkätyötä. Miettikää tätä Suomen työntekijät, opiskelijat ja työttömät ennen kuin imaudutte propagandistisiin mielikuviin ulkomaalaisista työntekijöistä Suomen pelastajina.

Se luokkaeroista, ulkomaalaisten tuomat ongelmat ovat useimpien meidän suomalaisten ongelmia, mutta varsinkin ”pienen ihmisen”. Mutta ei ole ihme että työnantajat ja elinkeinoelämän järjestöt tekevät yhteistyötä. Mutta kenen asialla, suomalaisten vai rahan?

Takaisin uutiseen. Kuva ahkerasta filippiiniläisestä on luomassa tietysti mielikuvaa ahkerista ulkomaalaisista työntekijöistä. Jotkut ulkomaalaiset ovat ahkeria työtä tekemään jotkut eivät. Jotkut – iso osa – ei tee työtä ollenkaan, eikä tule tekemäänkään, ei ole koskaan aikonutkaan tehdä. Näistäkin olisi löytynyt valitettavan paljon kuvamateriaalia vastapainoksi.

EK:n ”asiantuntija” jatkoi mielipiteitään uutisessa tyyliin: suomalaiset ovat osaltaan syynä työvoimapulaan koska eivät muuta työn perässä ja että valitsevat joskus sosiaaliturvan työn sijasta. Näin osaltaa varmasti onkin, mutta kuten edellä tuli esille jos olisi enemmän työntekijän markkinat, niin näitä ilmiöitä ei tuskin Suomessa juurikaan olisi, sen verran hyvä työmoraali on suomalaisessa kulttuurissa, varsinkin jos yhtenäisyys lisääntyisi tai palautuisi. Tilastot, normaali järjen käyttö, kokemus osoittavat että useimpien maahanmuuttajaryhmien työttömyysaste on moninkertainen suomalaisiin nähden. Samoihin lukuihin suomalaisten kanssa – ja joskus parempiinkin pääsevät esim. muut pohjoismaalaiset jotka työskentelevät Suomessa. Esim. somalit ovat ihan omassa sarjassaan työttömyysasteellaan, eikä parannusta ole näköpiirissä. Vaikka kuinka uutisissa näytetään ahkeraa filippiiniläistä hampurilaista tekemässä ei muuta tätä asian tilaa. Mielikuva on mielikuva ja todellisuus on mitä on.

Uutisen pointti siis että enemmän ahkeria (kuten kuvasta näkyy) ulkomaalaisia pelastamaan Suomi, koska suomalaisten työpanos ei ole monista syistä riittävä (näin on koska ”asiantuntija” näin totesi). Kenenkähän etuja tämäkin ”asiantuntija” loppujen lopuksi ajaa, kenen koira hän on?

”Paras” propagandaosuus alkaa vasta uutisasemoinnin tultua. Edellä mainittua uutisjuttua nimittäin seurasi toinen uutinen, joka hehkutti sitä että 40 AIKUISTA maahanmuuttajaa oli saanut peruskoulun päättötodistuksen. Kuinka ylevää. Tässä ovat Suomen pelastajat, nyt he osaavat jopa lukea ja laskea yhteenlaskuja! On hyvä ymmärtää että uutisten välitön peräjälkeisyys ei ole sattumaa. Siinä missä edellinen juttu lopetti tunnelmiin siitä että jotkut suomalaiset valitsevat mielummin sosiaaliturvan kuin työntekemisen, seuraava uutisjuttu jatkaa mielikuvan luontia ahkerista maahanmuuttajista omalla tavallaan. Kuinka selvää ja yksinkertaista mielikuvavaikuttamista. Mutta niin kaukana siitä, mitä todellisuus on. Tässä vaiheessa hyvä muistaa että ensimmäinen uutisjuttu alkoi siitä että tutkimus oli osoittanut sen että suurin osa suomalaisista ei halua ulkomaalaisia kotimaahansa. Tällainen uutisasemointi, propaganda jyllää muuttamaan tämän järkevän, älykkään ja hyvä ajatustavan tuhoisaksi.

Alla on linkki uutiseen (uutinen on nähtävissä siellä jokusen viikon ajan tästä päivästä). Käsittelemämme aihe alkaa n. ajasta 12.40.  Alla on myös linkki mainittuun YLE:n tutkimukseen (verkkouutiset).

http://areena.yle.fi/video/1019934

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=31726:kansa-ei-vokottelisi-maahanmuuttajia-suomeen&catid=2:kotimaa&Itemid=4

Mustalaiset – syntyneet loisimaan

26.05.2010

Meillä täällä Suomessa on monivuosisatainen historia mustalaisten (käytetään myös nimityksiä: romanit, kaaleet, mannet) kanssa. Pitkästä ajasta huolimatta mustalaisten integroituminen valtaväestöön on epäonnistunut surkeasti (tästä voi vetää johtopäätöksiä vaikkapa itä-Afrikasta tulevien maahanmuuttajien integrotumisutopioiden toteutumismahdollisuuksista).

Iso osa mustalaisten kulttuurista perustuu irtolaisuuteen, jonka nykyaikainen muoto on normaaleista isäntävaltion tavoista ja sen kulttuurista erillään eläminen. Irrallaan olo normaaleista yhteiskunnan tavoista, velvollisuuksista ja yhteistyön muodoista ei kuitenkaan estä että mustalaiset käyttävät parhaansa mukaan hyväkseen yhteisön etuuksia ja yhteisön ihmisiä. Mustalaisilla toiminta on niin laajamittaista ja syvärakenteista yli valtiorajojen ja sukupolvien, että voi sanoa hyvällä syyllä mustalaisten syntyvän loisimaan.

Meillä täällä Suomessa mustalaisten loisimisesta on kokemusta. Useat meistä suomalaisista törmäävät tähän ilmiöön viikoittan, elleivät päivittäin. Itseasiassa tarkemmin sanottuna olemme osa tätä ilmiötä alati, koska mustalaisten rasiteosuus näkyy jokapäiväisessä elämässämme epäsuorasti mm. sosiaalivarojen kuluttamisena kun ne voisivat suuntautua johonkin oikeudenmukaisempaan ja ehkä joskus takaisin maksavaan suuntaan. Minua onkin jo pitkän aikaa ihmetyttänyt se, miksi suomalaiset antavat kaiken tämän tapahtua ja ovat vuosikymmeniä elättäneet näitä ihmisiä ja asettaneet itsensä heikompaan asemaan kuin heidän maassa elävän vähimmistön. Mikään pienempi yhteisö ei kestäisi tai edes hyväksyisi mustalaisten tapaan elävää osaa yhteisössään. Nyt mustalaiset vielä häviävät joukkoon ja näin eivät ole niin näkyvä rasite. Joukkoon häviäminen ei kuitenkaan poista kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta ja reiluudesta.

Eräs syy tänä päivänä siihen että suomalaiset joutuvat nöyrinä elättämään näitä töykeitä loisia on kasvava rasismivouhotus ja muu monikulttuurisuuteen liittyvä aivopesu. Tällä uudella tuhon aallolla ratsastavat vanhat rasitteemme mustalaiset ja he koettavat parantaa jo ennestään hyvää vähemmistöasemaansa jo naurettaviin mittoihin. Suvaitsevuuspropagandaa onkin viljelty mustalaisiin liittyen, mutta se on ollut onneksi jokseenkin tehotonta koska tavalliset ihmiset tietävät ja näkevät arkielämässään mitä mustalaiset ovat. Siihen ei pelon, syyllistämisen, nöyrtymisen tekaistu mielikuvallinen pelonilmapiiri ole pystynyt. Vaikka Suomen ja suomalaiset pettäneet tahot hyväuskoisine hölmöineen koettavat tätä kieroutunutta ilmapiiriä luoda.

Eräitä ominaisia piirteitä mustalaisissa Suomessa on heidän röyhkeys, piittaamattomuus yhteisiä sääntöjä kohtaan, haluttomuus ottaa osaa yhteisiin asioihin henkisesti ja taloudellisesti (työnteko, yhteisölliset järjestöt, armeija), kantaväestön hyväksikäyttö ja sortaminen (lailliset ja laittomat keinot). Perusajatukseltaan on ihmeteltävää miksi mustalaisten kaltaisia hyväksikäyttäjiä siedetään, mutta todella ihmeteltäväksi sen tekee se että miksi mustalaiset voivat olla vielä niin röyhkeitä, kiittämättömiä, halveksivia hyväksikäyttämiään – heitä auttavia – ihmisiä ja kansaa kohtaan. Tämä on uskomatonta! Kantaväestö – siis ihmisryhmä joka maksaa näiden loisten elämisen – saa kärsiä mm. mustalaisten piittaamattomuudesta, huonosta käytöksestä, rikoksista ym. Miksi niin vähän voi hyppiä niin useiden silmille?
Lue lisää…

Päivämerkintä 20.05.2010

20.05.2010

Sen verran rasittavan asian näin tällä viikolla kotimatkallani että pitää siitä sananen laittaa. Leppoisan lämpimänä kesäiltana olin ulkosalla ja kuulin rummuista lähtöisin olevaa mölyä. Pelkäsin heti pahinta ja suuntasin ääntä kohden. Näky oli vielä rasittavampi kuin oletin. Puistossa oli joukko ihmisiä – muutama neekeri rummuissa ja huutamassa, mutta suurin osa suomalaisia.  Rummutuksen tahdissa ”tanssi” suomalaisia naisia/tyttöjä ja yksi neekeri. Minun on jotenkin hankala kuvata sitä, mitä koin ja tunsin siinä katsellassani tätä surkuhupaisaa esitystä. Se oli samaan aikaa säälittävää, ärsyttävää, masentavaa, herättävää. Siitä tuli mieleen ajatus, että tässäkö sitä ollaan. Savanni kotikulmilla rummutuksineen ja vääntelehtivine ”tansseineen”. Onko tämä peruuttamatonta? Mitä seuraavaksi? Neekerit silminnähden nauttivat tilanteesta ja kotioloja muistuttavasta säästä. Mikäs heille ollessa, rento sosiaalietuuksilla eletty päivä takana ja illalla ”kulttuuriteko” hyväuskoisten kantaväestön jäsenten kanssa jotka ovat mukana levittämässä vierasta kulttuuria autuaan tietämättömänä siitä mitä huonoa siitä heille ja kanssaeläjilleen on. Nyt he ovat ”globaaleja ihmisiä”, monikulttuurillisia mallilapsia. ”Katso, katso, minä en ainakaan ole rasisti, tai edes maahanmuuttokriittinen” – he huutavat teoillaan. ”Olen salonkikelpoinen Uuden maailman ihminen. Hyväksykää, minut, hyväksykää! En tiedä kuka olen, kertokaa minulle”! – He tyhjäpäisyyttään karjuvat kierimällä ”rumpukansan” jäsenten seurassa ja viettohetkissä toivoen likaavansa heitä niin häikäisevän ihonsa, itsensä. Lampaat, kuohitut.

Ymmärrän kyllä että näistä maahanmuuttajista on mukava muuttaa maan kulttuuria johon ovat muuttaneet kotoisammaksi. Itse haluaisin säilyttää omat kotoisat oloni kotimaassani.Suomalaiset näytttivät kuvaan sopimattomilta, väkisin ”tunnelmaan” mukaan yrittäviltä. Säälittäviä. Muutama itsensä hukannut hölmö mieshenkilö ja kourallinen kankeasti vääntelehteviä nuoria naishenkilöitä.

Näin, tämä on eräs osoitus – pieni osa, valitettavan useista osista – millä tavoin kulttuurimme alkaa muuttua. Useilta elämänaloilta tunkeutuu erilaisia vaikutteita elämiimme ja nämä myös luovat sijaa uusille vaikutteille. Siinä missä tämä ”tanssiharrastus” vaikuttaa harmittomalta ajanvietteeltä, sitä se ei pelkästään ole. Se omalta osaltaa tasoittaa tietä tuhokonelle joka jauhaa suomalaisuuden kirskuviin telaketjuihinsa. En pidä siitä että elinympäristöni muuttuu sellaiseksi joka on minulle vierasta. En pelkää rumpuja, en vain pidä niistä. Siihen minulla on oikeus, varsinkin kotimaassani. Toivon että suomalaisuuden valo ei hiivu kuten nyt laskeva aurinko. Onneksi auringolla on kuitenkin tapana nousta jälleen valaisemaan ja syrjäyttää tummat varjot.

Tanssia Tansaniassa

Monikulttuurinen Suomi 2010 osa 3 – kulttuurierot

15.05.2010

On sanomattakin selvää, että kun kulttuureja laitetaan samaan elinympäristöön näiden kulttuurien jäsenihmiset kärsivät, suoraan ja/tai välillisesti. Joskus enemmän kärsivänä ovat vähemmistökulttuurin jäsenet, joskus isäntäkulttuurin jäsenet. Kehittyneemmissä yhteiskunnissa – kuten meillä täällä Suomessa – useasti kärsijänä ovat isäntäkulttuurin jäsenet. Jos enemmistö kulttuuri voi sortaa hyvinkin epäoikeudenmukaisesti vähemmistökulttuuria, niin voi vähemmistökulttuurin jäsenten toiminta hyvinkin saada muotoja jotka ovat epäoikeudenmukaisia ja kohtuuttomia isäntäkulttuurin jäsenille. Me täällä Suomessa, me suomalaiset voimme hyvällä syyllä kysyäkin kuinka paljon meidän on annettava pois omastamme, omasta kulttuuristamme, omasta totutusta elämäntavastamme, omista arvoistamme, omasta maastamme vähemmistö- ja maahanmuuttajakulttuurin vuoksi. Kuinka paljon on oikeudenmukaista? Kuinka paljon on kohtuullista? Kuinka paljon nämä vähemmistökulttuurin jäsenet ovat/olisivat valmiita antamaan meidän suomalaisten puolesta? Kuinka paljon ovat antaneet tai tulevat antamaan meille muun muassa romaanikulttuuri, somalikulttuuri, islaminuskonkulttuuri?

Kulttuurieroista koituu siis useita ongelmia. Tässä tuon esille selvimpiä niistä. Kun ihmiset ovat kasvaneet tietyssä kulttuuriympäristössä, he ovat tottuneet tekemään asioita sen mukaan, toimimaan sen arvojen mukaan, elämään yleensäkin tässä ympäristössä. Kun tämä kulttuuriympäristö rupeaa muuttumaan, se luo epävarmuutta, epävakautta ja huonovointisuutta näihin ihmisiin. Pieni käytännön mielikuvaesimerkki olkoon seuraava: Viisi henkilöä järjestää juhlan oman kulttuurinsa mukaisesti. Juhlan järjestely ja toteuttaminen on vaivatonta, koska ihmisten on helppo samastua toisiin saman kulttuuriympäristön ihmisiin. Jos taas näistä viidestä ihmisestä kaksi on muista kulttuureista kuin kolme muuta, niin juhlan järjestäminen on jo huomattavasti hankalampaa. Enemmistökulttuuri joutuu tinkimään omista tavoistaan ja perinteistään, juhlaohjelmastaan ynnä muusta. Ja itse juhlan toteuttaminenkin saa piirteitä, jotka olivat loistaneet poissaolollaan jos kaikki juhlijat olisivat samasta kulttuuriympäristöstä. Juhlasta tulee helposti teennäinen ilman historiallista taustaa. Juhlasta tulee helposti ontto. Se ei anna juhlijoille hyvää kokemusta, juhlahenkeä tai hyvää mieltä. Juhla on rikkonainen, varovainen, ei kellekkään viidestä samanlainen kuin se olisi jos jokainen viidestä tekisi sen omassa kulttuuriympäristössään. Tämän ”juhlallisen” ja metaforisen mielikuvaharjoitteen voi helposti yhdistää siihen ilmiöön mitä laajemmin tapahtuu kulttuurien sekoittuessa. Tämä sekoittuminen ei ole juhlaa.

”Monikulttuurisuus on rikkaus” Haihattelijoiden utopistisissa päiväunissa kulttuurit sekoittuvat ja rikastuttavat näin näiden kulttuurien jäsenten elämää (katso muun muassa artikkeli Monikulttuurinen Suomi 2010 osa 1- monikulttuurisuus on rikkaus?). Tarkastellaan hieman maahanmuuttavia kulttuureja. Maahanmuuttavan kulttuurin isäntämaahan, kuten Suomeen muuttaa jäseniä kulttuurista, joka on ollut vähemmistönä, ehkä sorrettunakin syystä tai ei, omalta maaperältään. Tämän kulttuuriympäristön jäsenet ovat vähemmistönä maassaan 1) koska eivät ole onnistuneet integroitumaan siellä valtakulttuuriin ja tämä on johtunut a) kulttuurilla ja sen jäsenillä ei ole halua, kiinnostusta integroitua valtakulttuuriin ja/tai b) vähemmistökulttuuri on itsessään niin tiivis ja yhtenäinen, että se ei integroidu valtakulttuuriin. 2) Suomeen vähemmistökulttuurina voi myös muuttaa kulttuuriympäristön jäseniä, jotka ovat omalla maaperällään valtakulttuuri. Tässäkin tapauksessa integroituminen kohtaa samoja edellämainittuja ongelmia, mutta vielä sillä lisämausteella että valtakulttuurista tulleet maahanmuuttajat eivät tästäkään syystä sopeudu vähemmistökulttuurin asemaan saati sitten integroituisi valtakulttuuriin. Tässä kohtaa oikeudenmukaisuudesta huomauttaisin sen verran, että jos tarkastelemme suhdelukuja minkä verran vähemmistökulttuurin jäseniä on suhteessa valtakulttuurin jäseniin esimerkiksi Suomessa. Jos sinulla on kylpyammeellinen mukavan lämmintä vettä ja sinä kaadat sinne sekaan puoli litraa jääkylmää vettä, niin kylpyammeen vesi on edelleen mukavan lämmintä. Kuinka oikeudenmukaista siis on, että suomalaiset joutuvat keinotekoisesti, väkisinkin, luopumaan isänmaansa lämmöstä vaikka suhteutettuna näillä ei pitäisi olla sellaista merkitystä kuin mitä niille on annettu? Tarkoituksenani ei ole sanoa sitä, että maahanmuutto ongelmista ei kannata välittää koska ne ovat suhteellisen pieniä, nimeomaan niistä kannattaa välittää silloin kun ne ovat pieniä tai kun niitä ei ole ollenkaan. Jäätävät hanat on suljettava ennenkuin olo vedessä muuttuu epämukavaksi, jopa sietämättömäksi! Suomalaisetkin valitettavasti joutuvat suhteettoman paljon antamaan periksi vähemmistökulttuureille joiden jäsenet hyväksikäyttävät meidän kulttuuriympäristömme yhteisöä ja elävät kulttuurissamme kuin olisivat valtakulttuuria. Tämä näkyy muun muassa kielenkäytössä, rasismivouhotuksessa ja taloudellisisssa panostuksissa. Kuten edellä tuli esille, valtakulttuurin integroituminen ja monikulttuurisuus ja maahanmuuttomyönteisten ihmisten utopiat eivät ole kevyesti sanottuna kovinkaan vaivattomasti toteutettavissa, jo perusasetelma takaa tämän. Tietysti ja ehken paras skenaario siihen, että integroituminen tapahtuisi ja utopiat tulisivat realistisiksi, olisi se mitä ehkä jossain määrissä valitettavasti tapahtuukin: valtakulttuuri muuttuu yhä enemmän suhteettoman paljon vähemmistökulttuurin kaltaiseksi. Mutta mitä tämä tietää valtakulttuurin ihmisten hyvinvoinnille? Se tietää huonovointisuutta, kun se elämäntapa mihin he ovat kasvaneet sukupolvesta toiseen, muuttuu, lakkaa olemasta. Se aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta, koska ihmiset näkevät etteivät heidän lapsensa tule kasvamaan ympäristössä, jossa he ovat ajatelleet heidän kasvavan. Se luo pahaa mieltä ja huonoa itsetuntoa kun omassa maassa ja omassa kulttuurissaan joutuu varomaan, pelkäämään, kun toteuttaa elämäntapaa, johon on kasvanut ja jossa on ajatellut elävänsä koko elämänsä. Näin ei tarvitsisi olla!