Isänmaallisuus on aina rasismia ja muita älyttömyyksiä

Tämän artikkelin kirjoittaminen motivoituu minulla siitä, että olen eri yhteyksissä törmännyt vähintäänkin kummallisiin ja ihmetyttäviin mielleyhtymiin käsitteiden ja/tai mielipiteiden välillä liittyen mm. monikulttuurisuuteen, maahanmuuttoon sekä näiden kritiikkiin. Mielestäni tällaisista turhista mielikuvavääryyksistä ym. keskustelua ja asian käsittelyä haittaavista piirteistä olisi hyvä luopua. Olisi hyvä tiedostaa, mistä nämä yksinkertaisen mustavalkoiset mielikuvalokeroinnit tulevat ihmisten mieliin ja sosiaalisen käyttäytymisen muotoihin. Motivaationi kirjoittaa tämä artikkeli tulee siitä, että ihmiset (esim. Suomen kansalaiset) jättäisivät turhan mielikuvalokeroinnin pois suhteessa toisiinsa ja itseensä. Tästä seuraisi selvempi ongelmien, uhkakuvien ja ratkaisujen sekä toimintatapojen löytäminen paremman yhteiselon kannalta yhteisössä nimeltä Suomi.

Ehken räiken ja yleisin mielikuvalokerointivääristymä on liittyen isänmaallisuuteen. Jotenkin on saatu luotua ilmapiiri jossa useat isänmaalliset mielipiteet tai aktit motivoituisivat ko. ihmisen/ihmisten rasismista ja/tai uuskansallissosialismista (käytetään myös jokseenkin halventavasti uusnatsismista), vihasta, pelosta ym. Esimerkki: Henkilö ilmaisee mielipiteensä siitä että Suomeen ei pitäisi ottaa yhtään pakolaisia Afrikasta. Jokseenkin yleisen ilmapiirin mukainen (jopa intuitiivinen) reaktio ihmisissä: henkilön täytyy olla rasisti (syrjii ihmisiä sen takia että he ovat eri rotua) koska sanoo noin. Eikö näin ole? Mistä siis kumpuaa tämä automaattisen kaltainen mielleyhtymä ja lokerointi? Onhan usein että henkilön mielipide motivoituu esim. asioista joilla ei ole suoranaisesti rodun kanssa mitään tekemistä, kuten vaikkapa mielipide joka on motivoitunut yhteiskunnallisista ongelmista mitä seuraa afrikkalaisen kulttuurin läsnäolosta ko. henkilön kulttuurissa. Mistä usein siis ihmisten jääräpäinen tapa nähdä mielipide ja kommentti mm. rasistiseksi? Tähän asetelmaan törmää melkoisen paljon keskusteluissa ja muissa asioiden käsittelyissä eri yhteyksissä. Kuten esim. liittyen artikkeliini ” Osa maahanmuuttajista halveksii suomalaista naista”. Artikkelissani perustelin kulttuurieroilla maahanmuuttajien asenteita Suomen kantaväestöä kohtaan ja sain kommentin joissa oli ”oivallettu” tekstini itseisarvo (jonka tässä oletan olevan lisäselvitystä saamattani mm. rasistisesti kytkeytynyt).

Eräs älyttömyys on myös seuraava: isänmaallisuus on vihaa! Mistä tulee jokseenkin automaattinen yhtymä isänmaallisuuden luonteesta vihamielisyytenä(aiheesta hieman artikkelini ”Isänmaasta ja isänmaallisuudesta” kommenteissa)? Miksi se että pitää, rakastaa isänmaataan on vihaa kaikkea muuta kohtaan? Jos on ylpeä omasta kulttuuristaan, maastaan tai vaikkapa rodustaa ei todellakaan tarkoita että aina vihaisi kaikkia muita. Tuntuu jopa että kun arvostaa itseään ja juuriaan, kulttuuriaan, sekä kansaansa ja isänmaataan on luontevammin tekevä myös niin muita kohtaan. Isänmaallisuus ei siis ole vihaa, vaan enemminkin rakkautta. Ja jos on niin että sitä mitä rakastaa uhataan niin silloin on oikeuskin vihastua. Siinä ei ole mitään väärää vaikka näin uskotellaankin.

Kuulostaakos tämä tutulta: ”Suomi on osa globaalistuvaa maailmaa ja halusi suomalaiset sitä tai ei, monikulttuurisuus tulee osaksi Suomea ja suomalaisten elämää” Tämän tyylisillä mielipiteillä ja asenteilla luodaan kuvaa että maahanmuutto ja monikulttuurisuus on jotakin väistämättömästi tapahtuvaa jolle ei voi mitään, tai parhaassa tapauksessa ilmiöihin voi sopeutua (so. kärsiä sen tuhoisista haittavaikutuksista). Ei! Monikulttuurisuus ja maahanmuutto on ihmisten tekosia, se on estettävissä, muutettavissa. Se ei ole mikään luonnonlaki kuten painovoima jota ei voi kumota(tosin tämänkin kumoamisen eteen on ponnisteltu). Tietyt tahot, propagandistit ja hyväuskoiset hölmöt koettavat viljellä tätä lammasmaisen alistuvaa asennetta. Nämä samat tahot hanakasti myös käyttävät tietyissä yhteyksissä esimerkkejä ym. liittyen kansallissosialistiseen Saksaan. Käytetään mekin sitä tässä yhteydessä. Esimerkki siis menee seuraavasti. Jos kansallissosialistisen Saksan vastustajat olisivat ajatelleet tämän kappaleen mielipiteen/asenteen mukaisesti, mitä olisi tapahtunut, tai jäänyt tapahtumatta? Olisiko heidän pitänyt ajatella: ”ei kansallisosialismille voi mitään, Saksassa sillä on niin kova suosio ja sitä ei voi vastustaa tai kumota”. Olisiko jotain jäänyt yrittämättä esim. jos Claus von Stauffenberg kumppaneineen olisi näin ajatellut. Ehkä heidän olisi murhayrityksen sijasta pitänyt tehtailla sopeutumisen hengessä työhakemuksia Auschwitziin. Tai mitäs jos Ranskan vastarintaliike olisi ajatellut että tässä sitä eletään kansallissosialistuvassa Euroopassa ja pitää sopeutua. ”Ei voi mitään, ei kannata vastustaa kun Puola, Alankomaat ja Belgiakin on jo kansallissosialistunut/kansallissosialistumassa.” Vive la France” tai ”vive la Rèsistance” olisi vaihtunut ”Vive la Philippe Pètain”.

Nämä elokuvistakin tutut henkilöt ja teemat ovat tänä päivänä sankarillisia ja usein ne ovat tätä juuri niiden tahojen mielestä jotka nyt jakavat tätä lammasmaista ”ei voi mitään”- asenetta monikulttuurisuuden ja maahanmuuton suhteen. Miksi siis emme nytkin tekisi asioita jotka auttavat meitä ja ehkäisevät useita negatiivisia sekä tuhoisia yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme uhkaavia ilmiöitä, kuten monikulttuurisuuttaa ja maahanmuuttoa. Eläköön Suomi!

Claus von Stauffenberg kuvattuna postimerkissä. Postimerrki on osa sarjaa jossa on kuvattu valtakunnanjohtaja Adolf Hitlerin murha- ja vallankaappausyritykseen vuonna 1944 osallistuneuta henkilöitä.

Vichyn Ranskan valtionpäämies Philippe Pètain kättelee valtakunnanjohtaja Adolf Hitleriä. Taustalla keskellä Paul-Otto Schmidt ja oikealla Joachim von Ribbentrop.