Skip to content

Isänmaasta ja isänmaallisuudesta

01.12.2009

Mitä oikeastaan on isänmaa ja isänmaallisuus? Millaisen henkilön voidaan kuvata olevan isänmaallinen? Vaikka tällainen käsitemäärittely voi vaikuttaa triviaalilta, on sitä mielestäni hyvä jonkin verran tehdä. Isänmaan kohdalla asia on selvempi, mutta isänmaallisuutta koskien olen törmännyt kyllä hyvinkin kummallisiin mielleyhtymiin ja mielikuvakonnektioihin. Tällainen on sen verran yleistä – tarkoituksellakin – että olisi melkein helpompi lähteä kuvailemaan ja määrittelemään isänmaallisuutta siitä mitä se ei ole ja miksi sitä usein virheellisesti väitetään ja mitä siihen virheellisesti liitetään.

Isänmaan näkisin olevan konkreettisesti ja/tai abstraktisti rajattu alue, jota voidaan nimittää maaksi tai valtioksi. Nimeäminen ei ole välttämätöntä ja virallinen valtiona oleminen vaatiikin toisten tunnustamisen, joten aina se miten isänmaan kokee ei tarvitse olla varsinainen valtio tai maa. Kuten esim. Palestiinan tapauksessa on perspektiivistä kiinni onko kyse valtiosta vai alueesta. Itse palestiinalaiset näkevät valtionsa tai alueensa isänmaaksi. Ihmisillä jotka kutsuvat tiettyä aluetta isänmaakseen on tähän alueeseen tiettyjä relaatioita. Ei ole järkeenkäypää sanoa irtonaisena väitteenä jotain aluetta isänmaakseen, kuten vaikkapa Espanjassa elävän henkilön väittäessä isänmaakseen Islantia. Mitä nämä relaatiot sitten ovat, jotka muodostavat henkilölle käsityksen ja tunteen isänmaasta?

Ihmiseen vaikuttaa paljon se millaisessa elinympäristössä hän elää. Tämä on tuttua myös evoluution valossa. Eliöt reagoivat ympäristöönsä ja muodostuvat vastaamaan ympäristönsä haasteita ja mahdollisuuksia. Tämän evoluutioaspektin esille tuomisen on tarkoitus valaista meille sitä, miten eliö, eläin ja ihminen on suhteessa elinympäristöönsä, välittömään ja ei niin välittömään ympäristöönsä. Esim. eskimo on välittömämmin kytköksissä fysiologisesti Grönlantiin kuin Saharaan. Kuitenkin näin nykyaikana maantieteellisen isolaation rikkouduttua henkisten asioiden kytkös on noussut suurempaan osaan siinä minkä alueen henkilö kokee isänmaakseen. Vaikkakin ei ”omassa” ympäristössään ollessaan henkilö voi tuntea tietynlaista irtonaisuutta, niin urbaaniympäristö on tasoittanut näitä eroja merkittävästi, esim. kaupunkiympäristö erilaisissa maantieteellisissä paikoissa. Betonilähiö on betonilähiö Cape Townissa ja Minskissä. Kysymys on lähinnä relaatiosta kulttuuriympäristössä. Ihminen on tottunut tietynlaiseen elämistapaan, arvoihin, toimintamalleihin ym. Nämä piirteet ovat olleet osana tätä ihmistä hänen elämänsä aikana ja näihin hän on tottunut. Nämä tietyt kulttuuriympäristötekijät ovat vallalla tällä tietyllä aluella joka on usein rajattu ja nimetty maaksi, valtioksi. Henkilö tuntee ja näkee kuuluvansa tähän yhteisöön joka muodostuu saman kulttuuriympäristön ihmisistä tällä tietyllä aluella. Tämä ihminen on ns. juurtunut tähän ja tämä juurtuminen on ehkäissyt irrallaan olon tuntua ja on toiminut tälle henkilölle positiivisena vasteena ympäristöstään.

Isänmaa on siis henkilölle alue johon hän näkee usealta tasolta liittyvänsä, yksinkertaisesti kuuluvansa. Tämä henkilö on tietynlainen, hänellä on tiettyjä tapoja, arvoja, näkemyksiä ym. jotka heijastelevat hänen elämisympäristöönsä ja sieltä hänelle. Isänmaassa oleminen on tälle henkilölle vuorovaikutusta fysiologisesti ja henkisesti ympäristönsä kanssa, niin konkreettisen kuin abstraktin ympäristön kanssa.

Jos henkilö tiedostaa isänmaansa, onko hän silloin isänmaallinen, vai onko isänmaallisuus jotain muuta? Kuten aiemmin kirjoitin, on jopa helpompi lähteä määrittelemään isänmaallisuutta rikkomalla siitä (valitettavankin laajassa määrin esiintyviä) vääriä mielikuvia ja mielleyhtymiä. Isänmaallisuus ei ole vihaa, vaan enemminkin rakkautta. Se että pitää siitä alueesta, ympäristöstä missä elää, ei tarkoita sitä, että vihaa kaikkien muiden erilaisia ympäristöjä. Isänmaallisuus ei ole toisten halveksuntaa, toisten tapojen vähättelyä. Isänmaallisuus on tuttujen ja itselle sopivien ja hyväksi nähtyjen elämistapojen arvostamista. Isänmaallisuus on välittämistä, arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta sitä aluetta kohtaan jossa on varttunut, jossa on tullut siksi henkilöksi mitä on. Se on jotain samanlaista mitä ihminen voi tuntea lapsuuden kotiaan kohtaan. Se että näkee omassa isänmaassaa kauneutta ei tee kaikesta muusta rumaa. Kysymys on vain siitä, että tämä isänmaa on alueena erityinen sille, joka tuntee siihen yhteyttä ja tätä yhteyttä voi tuntea vain niin kuin sen tuntee joka on kasvanut ja varttunut yhdessä tämän maan kanssa.

Isänmaallisuus on turvallisuutta. Isänmaan kansalaiset ovat tottuneet tiettyihin tapoihin, tietynlaiseen ympäristöön ja haluavat ja toivovat näin olevan myös jatkossa heille ja heidän jälkeläisille. Heillä on siihen täysi oikeus! Tässä ei ole mitään väärää, ei mitään mikä olisi väärin toisia kohtaan. Isänmaallisuus on huolehtimista ympäristöstä. Isänmaallisuus on huolehtimista omasta kansasta, kanssaeläjistä. Isänmaallisuus on välittämistä, yhteisöllisyyttä heistä. Isänmaallisuus on tämän todella arvokkaan yhteisöllisyysasian tiedostamista ja sen edesauttamista. Isänmaallisuus on toimintaa muiden ja itsensä puolesta tiedostaen sen, että emme ole yksin, emme ole irrallisia. Meitä yhdistää samanlaisuus, samanlaisuus suhteessa fyysiseen elinympäristöön. Meitä yhdistää fysiologinen samankaltaisuus ja sen positiivinen vaste ympäristöstä. Meitä yhdistää sama kulttuuriympäristö, samankaltaiset perinteet, arvot, elämisentapa. Meitä yhdistää arvokas ja ainutlaatuinen isänmaamme Suomi!

 

Mainokset
3 kommenttia leave one →
  1. Matti permalink
    04.12.2009 9:36 pm

    Isänmaallisuus on minun mielestäni pääosin pelkästään positiivinen ajattelu- ja käyttäytymismalli. Niin kauan kun Isänmaalla ei ole vihollisia, ei isänmaallisella ihmiselläkään pitäisi olla, isänmallisuuteen liittyen, vihollisia.

    Tämä on tilanne Suomessa tällä hetkellä.

    Kun katsotaan aikajanaa eteenpäin 10-15 vuotta, on olemassa suuri riski siitä, että niin isänmaalla nykyisen kaltaisen olemassaolon takaamiseksi, kuin meillä isänmaallisilla ihmisilläkin, on selkeä vihollinen.

    Yleisesti ottaen ennaltaehkäisy on aina helpompaa kuin taistelu. Meidän on syytä tarttua hyvissä ajoin negatiiviseen suuntaan muuttuvaan tilanteeseen kovalla kädellä.

    • 05.12.2009 6:07 am

      Totta tuo isänmaallisuuden positiivisuus. Harva ajattelee että esim. perheen hyvän ajattelu on negatiivista vain siksi, koska se joka näin ajattelee on valmis tekemään tarvittavia asioita ja tekoja tarpeen vaatiessa jotta hänen perheensä voi hyvin ( on sinällään jo positiivista että ihmisten elämässä on arvokkaita asioista, joiden eteen on valmis tekemään hyvin suuriakin ponnistuksia ja itsensä peliin laittamista. Tämä toki siis positiivisena indikaattorina vaikkei koskaan näitä ponnistuksia tarvittaisikaan). Viittaan tällä siis siihen kuinka isänmaallisuutta pidetään huonona koska se altistaisi konflikteille ym. kärjistyen suoraan sotaan. Vaikkakin yleensä konfliktien ja sodan eskaloituminen on ollut alkava muista syistä kuin niistä mitä liittyy isänmaallisuuteen tai siihen liitetään. Jos jotain aiheuttaja-asiaa haetaan erinäisiin negatiivisiin tapauksiin, konflikteihin ja sotiin niin eräs sellainen löytyy useimpien meidän taskuista, kilisevinä ja kahisevina, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Tosin eivät nämä pelkästään, vaan millaista järjestelmää ne ovat osana.

      Niin, olen kanssasi samaa mieltä, että kannattaa todellakin tehdä jotain huonolle asialle minkä tietää tulevan tai sen huomaa silloin kun se on syntymässä. Tulipalo on parempi sammuttaa silloin kun se pieni, tai mitä parempi toimia niin ettei sellaista syntyisikään. Yleensä silloin kun tuli jo sulattaa vaatteet kiinni ihoon ja savu polttaa keuhkoja on myöhäistä tehokkaasti toimia estääkseen tuhkaksi palamisen.

      Useat ihmiset huomaavat että Suomessa, meidän isänmaassamme on kytemässä tappavan tulipalon alkuliekit. Kaikki eivät tätä huomaa, kaikki eivät sitä myönnä. Kaikki eivät ole valmiita sammuttamaan, edes vähän nokeamaan itseään vaan he pelkäävät pientäkin kuumuutta. Määrätietoinen toiminta, asiaan tarttuminen – välillä kovakin – on tarpeen siinä, että tämä alati kasvava pesäke tukahdutetaan ja näin ehkäistään tulevaisuuden tempova liekkimeri joka tuskaisesti polttaa ja tuhoaa isänmaamme kansalaisineen.

      Isänmaan vihollisista sen verran, että sellainen löytyy yllättävänkin läheltä ja tämä vihollinen ei ole niin selkeä kuin mitä vihollisella ensin tulee ajatelleeksi, mutta tämä tuhoisa ja kiero vihollinen on löydettävissä. Tosin se on taitavasti hämäyksellä ym. piilotettu. Tulen tästä kirjoittamaan enemmän ja tarkemmin lähitulevaisuudessa artikkelissani, joka käsittelee millaisen hyökkäyksen alaisena isänmaamme on ja on ollut.

Trackbacks

  1. Isänmaallisuus on aina rasismia ja muita älyttömyyksiä « Ubi patria, ibi bene

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: